20. Sep, 2022
11. huhti, 2021 Innovaation syvempi olemus
Ihailen ihmisiä, jotka kehittävät toimivia ratkaisuja pulmaan kuin pulmaan – ja ovat niin innostuneita aikaansaannoksestaan että tartuttavat innostuksensa lähimmäisiinkin. Muistan kansakouluajoilta luokkatoverini, joka kutsui minut kotiinsa näyttääkseen uusinta keksintöään. Istuttuaan koulupöytänsä ääreen hän repäisi pöydältä suttupaperin ja veti pöydän reunaan kiinnitetystä narusta – ja kas kummaa, toiselta puolelta huonetta kenkälaatikon kansi avautui - ja juuri sopivalta etäisyydeltä niin että paperimytty osui heittämällä roskakoriksi muuttuneeseen laatikkoon.
Esitellessään innovaatiotaan, hän johdatti katseeni näkymättömän ohutta narua pitkin ikkunalaudan alle, sitten pienen kirjahyllyn taakse ja lopulta kenkälaatikon vieressä olevaan seinäkoukkuun – ja siitä suoraan kenkälaatikon kannen avattavaan etureunaan. Siinä se innovaatio oli – ja toimi kuin junan vessa.
Voitte kuvitella, että kotiin päästyäni ryhdyin heti rakentamaan samanlaista konstruktiota oman koulupöytäni viereen. Vanhempani olivat äimän käkinä poikansa neuvokkuudesta ja sain kovasti kehuja. Siitäkin huolimatta että tiesivät innovaation olevan peräisin naapurin pojalta.
Onhan se niin, että meistä melkein jokainen on omalla tavallaan innovatiivinen. Jotkut loistavat teknisillä ratkaisuillaan ja toiset taas sosiaalisen vuorovaikutukseen liittyvillä ehdotuksillaan. Joillekin innovaatioiden tavoitteena on parantaa vain omaa arkielämää, toisilla taas on heti alun alkaen vankka tarkoitus keksiä ja kehittää ratkaisuja, joista itse voivat taloudellisesti hyötyä.
Palaan tuohon innostuneisuuteen: Pari vuotta sitten Kouvolan Patoklubilla järjestettiin innovaatio-seminaari, jossa puhui Spede Pasasen yhtiökumppani ja sarjakeksijä Raimo Kaukinen Nastolasta. Hän kertoi esimerkin innostuneisuuden vaikutuksesta – ja erityisesti siitä, miten spontaanisesti syntynyt innostus ja innovaatio voidaan tappaa kuoliaaksi.
Tehtaalla alemmassa palkkaluokassa työskentelevä oli tehnyt keksinnön tuotantoprosessin merkittävästä tehostamisesta. Työkaveritkin olivat siitä yhtä innostuneita, kuin hän. Menivät porukalla esittelemään sitä firman läskikerroksen työnjohtajalle. Hän ampui sen heti alas mahdottomana toteuttaa. Koko juttu tyrehtyi siihen paikkaan. Mitä luulette, millainen innostus asiaan ja tehdassalin ilmapiiriin syntyi kun jonkin ajan kuluttua selvisi, että firman johtoportaassa oli päätetty toteuttaa tuotantoprosessiin samanlainen tehostamisoperaatio kyseisen työnjohtajan ehdotuksesta.
Tästä kenties oivallamme sen, ettei yhteen kertaa kehitetty innovaatio etene, ettei heti perään kehitetä toinen innovaatio siitä, miten sitä pitää viedä käytännössä eteenpäin kohti toteutusta. Kymenlaaksossa on valtava arsenaali erilaisia palveluita tarjolla innovaatioiden edistämiseksi. Valitettavan vähän on tarjolla käytännön apua ja tukea niille yksityisille keksijöille ja innovaattoreille, joilla ei vielä ole omaa yritystä, minkä piikkiin voisi byrokratiasääntöjen mukaan hakea tukea ja apua.
Kymen Innovaatioyhdistys pyrkii osaltaan taklaamaan tuota puutetta muun muassa sen aloitteesta perustetun Kymenlaakson Innovaatioverkoston avulla. Olisi siksi hyvin innostavaa, jos saisimme yhdistykseemme lisää asiasta innostuneita jäseniä vaikuttamaan ja osallistumaan.
Yhteistyöterveisin
Markku Saari
Kymen Innovaatioyhdistyksen varapuheenjohtaja
Ottakaa yhteyttä: