Kaakkois-Suomen parhaat innovaatiot julkistettiin

Kaakkois-Suomen parhaat innovaatiot julkistettiin Viitasaaren keksintöjen viikko-tapahtumassa.

Kymenlaakson kolmen kärki oli jo v. 1920 kaupallistettu Enso Gutzeitin Mäntysuopa, Xyrofinnin Ksylitoli ja Kaslinkin kastikepohja- ja maitotuoteinnovaatiot.

Etelä-Karjalassa kärjessä olivat Switchin Sähkömoottori, Rumble Toolsin Työlennokki ja CWP:n puun läpivärjäysmenetelmä.

Etelä-Savon osalta vastaavat valinnat olivat Environicsin Digitaalinen keinonenä, Veistorakenteen Veisto-saha ja Moilasen leipomon gluteenittomat leivontatuotteet.

Tulokset:

KYMENLAAKSO

Kouvolan seudun keksintötoiminta

Nyt Antila esittelee puista kahvaa, jossa on keskellä kolo ja sivuilla muutama ura. Koloon voi sujauttaa koivunlehvät, ja kun kahvan ympärillä olevan kiristysrenkaan kiristää, vihta — tai vasta — on valmis.

Pidike on tyypillinen innovaatio: selkeä vastaus selkeään ongelmaan. Näin monet keksinnöt syntyvät.

— Näitä myytiin aikanaan tukussa ja hetken aikaa Anttilassakin. Kymmeniätuhansia kappaleita.

Antila kuuluu keksijöiden joukkoon, jota voisi kuvailla nimellä pellepelottomat. Kouvolan seudulla tällaisia ihmisiä on ollut useita.

Esimerkiksi Kuusankoskelainen Vilho Liljeqvist (1899—1965) kehitti kannettavan käymälän, sähköisen keinutuolin ja selluloosatehtaan paalinkuljettimeen parannuksen, joka pysäytti koneen, jos paali tippui hihnalta.

Oheisessa grafiikassa esitellään kouvolalaisia keksintöjä tai asioita, joita on Kouvolassa kehitetty merkittävästi eteenpäin. Keksintöjen esittelyt tulevat näkyviin kun hiiren osoittimen vie kuvan päälle. Mikäli grafiikka ei syystä tai toisesta toimi, keksinnöt kuvauksineen löytyvät myös tämän jutun lopusta.

Keksijäjoukon kirkkain tähti on Elimäeltä kotoisin ollut Eric Tigerstedt. Tigerstedt kehitti 1900-luvun alkupuolella kaikenlaista salauslaitteesta uudenlaiseen elokuvakoneeseen. Hän teki tiettävästi yli 400 keksintöä ja 64 eri patenttihakemustakin.

Enemmänkin olisi syntynyt, ellei Tigerstedt olisi kuollut auto-onnettomuuden ja tuberkuloosin nujertamana vuonna 1925, vain 37-vuotiaana.

”Tulee vielä aika, jolloin ihmiset istuvat kodeissaan ja seuraavat maailman tapahtumia laitteella, jota tässä nimitän sähköiseksi silmäksi”, hän kirjoitti luonnosvihkoonsa vuonna 1913.

— Tigerstedtistä on sanottu, että hän oli keksijänä enemmän taiteilija kuin insinööri. Hänellä oli valtavan paljon isoja ideoita, mutta kaikki eivät olleet valmiita tehdastuotantoon, sanoo Poikilo-museoiden ts. intendentti Mari Lehtosalo. Keksijä näki asioita, joita muut eivät vielä nähneet.

Jussi Lopperi

— Vuonna 1917 hän haki Tanskassa patenttia taskupuhelimelle, jonka olisi voinut liittää puhelinlinjaan missä vain. On epäilty maailmansodan olleen syynä keksinnön unohtumiselle, Lehtosalo kertoo.

Keksintöjä syntyy edelleen Liljeqvistin ja Tigerstedtin perintö elää edelleen. Kouvola keksijöiden kaupunkina ei ole pelkkä menneisyyden juttu.

— Jos vertailee, niin kyllä täällä ollaan yhtä kekseliäitä kuin muualla Suomessa, sanoo Kymen innovaatioyhdistyksen puheenjohtaja Markku Merovuo nykytilanteesta.

Yhdistys listasi tänä vuonna Kaakkois-Suomen tärkeimpiä innovaatioita. Kouvolasta listalle päätyivät Kaslinkin kastikepohjat ja kaurajuoma, Myllykoskella kehitetty Kipsonit-rakennuslevy ja Lumonin parveke- ja terassilaseihin liittyvät tuotteet. Eikä täällä ole vain määrää, on myös laatua, ainakin jos Jukka Antilaa kuuntelee. Elämäntapayrittäjä ja -keksijä on nykyisin Kouvola Innovationin leivissä yritysneuvojana.

— Tämä on ihan uskomaton kaveri! tokaisee Antila tämän tästä paikallisia yrittäjiä esitellessään.

Viime vuosina Kouvolassa on kehitetty uutta harvesteria metsätöihin, hyönteisten kasvualustaa, suurkaupunkeihin soveltuvaa pyörätelinettä. Näiden kaikkien kehittelyä on Kouvolan kaupunkikin tukenut erillisellä kannustinrahalla. Vuosille 2015—17 Kinno sai tähän tarkoitukseen määrärahaa 40 000 euroa. Tämän vuoden loppuun mennessä muutaman tuhannen euron tukia on maksettu 38 yritykselle. Hakijoita oli yli sata. Rahoitus jatkuu myös ensi vuonna.

Ongelmana keksintöjen kaupallistaminen

Kouvolalaisten keksijöiden ongelma on sama kuin muuallakin Suomessa: keksintöjen kaupallistaminen.

— Yrittäjällä pitäisi olla sen verran rahaa ja osaamista ympärillä, että saisi tuotteensa tuotantoon saman tien. Moni hakee pantentin, muttei pysty muuttamaan sitä rahaksi. Yhdeksän kymmenestä patentista jää hyödyntämättä, Antila arvioi.

Patentti onkin vasta alku. Ja viime vuosina Kouvolasta on haettua aiempaa vähemmän patentteja. Laatu on tosin parantunut: yhä useampi hakemuksista on mennyt läpi, selviää Patentti- ja rekisterihallituksen tilastoista.

Tänä vuonna koko kaupungista on tullut kaksi patenttihakemusta, joista toinen on tähän mennessä hyväksytty. Viime vuonna kaikki kolme hakemusta johtivat patenttiin.

Lähiaikojen huippuvuosia elettiin 1980—90-lukujen taitteessa. Ennätysvuonna 1991 hakemuksia tuli nykyisen Kouvolan alueelta 20.

Jussi Lopper

Myös vuosituhannen vaihteessa hakemuksia tuli toistakymmentä vuosittain, mutta silloin patentin saattoi saada vain joka kymmenes hakemus.

Tuleva nobelisti oli lähellä menettää henkensä Kuusankoskella

Yritysten patenttihakemuksissa näkyy, mikä teollisuudenala on milloinkin ollut voimissaan. 1970-luvulla hakemusten listassa toistuu Kymin Osakeyhtiö eli nykyinen UPM. 2000-luvun listaa hallitsee Lumon.

Kymiyhtiö tuo Kouvolan keksintöhistoriaan myös mielenkiintoisen sivujuonteen. Kouvolassa on työskennellyt nimittäin myös ainakin yksi nobelisti.

Kemian Nobelilla vuonna 1945 palkitun Artturi Ilmari Virtasen ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka oli Kuusankoskella. Hän tuli tuoreena tohtorina Kymiyhtiölle harjoittelijaksi vuonna 1919.

Virtanen selvitti selluloosaprosessin rikkihäviöitä niin menestyksekkäästi, että tehtaan johto tarjosi hänelle vakituista työtä, kirjoittaa Matti Heikonen Virtasen elämää käsittelevässä Keksintöjen aika -kirjassa.

Työskentely tehtaan ruotsinkielisessä ympäristössä ei Virtaselle kuitenkaan maistunut, ja sitä paitsi hän oli menettää henkensä tehtaalla sattuneessa rikkidioksidionnettomuudessa.

Onnettomuudesta toivuttuaan Virtanen työskenteli hetken aikaa Valtion vointarkastuskeskuksessa, mutta kyllästyi, kun sodassa tyhjennettyä laboratoriota ei saatu kalustettua uudestaan. Voistakin oli kova pula. Niinpä hän siirtyi Valion palvelukseen.

Valion laboratoriossa Virtanen teki myöhemmin tärkeimmät keksintönsä, kuten maidontuotannon mullistaneen AIV-säilörehun.

Mikä keksintö on kouvolalainen?

Tässä jutussa on puhuttu kouvolalaisista keksinnöistä. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että rajanveto on vaikeaa.

Mikä keksintö voidaan lukea kouvolalaiseksi? Tigerstedtkin, vaikka oli Elimäeltä kotoisin ja perusti myöhemmin laboratorion Mustilaan, teki monet keksinnöistään asuessaan Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.

Suomi-konepistoolin isä Aimo Lahti työskenteli Kouvolassa aseseppänä 1920-luvun alussa kehittäessään asetta ja tehdessään sen ensimmäisen prototyypin. Aseen valmistus alkoi myöhemmin Tikkakoskella.

Usein jotakin asiaa on myös kehitetty samaan aikaan monessa paikassa. Panssarivaunujen torjumiseen käytettävää polttopulloa, joka Suomessa nimettiin Molotovin cocktailiksi, kehitettiin eri puolilla maata.

Korian pioneeripataljoonan kapteeni Eero Kuittinen kehitti pullosta version, jossa on kaksi sytytystikkua ja joka oli laajalti käytössä toisessa maailmansodassa.

Oman yhden sytyttimen versionsa kehittivät samaan aikaan toisaalla A.I. Virtanen ja Alvar Wilska.

— Polttopulloja oli käytössä myös Espanjan sisällissodassa 1930-luvulla, mutta niiden sytytysmetodi oli erilainen, kertoo Poikilon Mari Lehtosalo.

Se ei toki vähennä Kuittisen polttopullon merkitystä kouvolalaisena keksintönä tai poista Kouvolan roolia konepistoolin historiassa.

Kuten Lehtosalo asian muotoilee: — Kyllä nuo keksinnöt voi Kouvolaan liittää, jos oikein haluaa.

Ja sitten: Artturi Ilmari Virtasen Kuusankosken-ajan ja AIV-rehun kehittämisen välillä vierähti aikaa kymmenkunta vuotta. Mutta kuka tietää. Ehkäpä idea alkoi jalostua jo Virtasen käyskennellessä nuorena miehenä kuohuvan Kymijoen rantoja pitkin.

Keksinnöt esiteltynä

Suomi-konepistooli ja Molotovin cocktail

Aseseppä Aimo Lahti alkoi kehittää uudenlaista konepistoolia työskennellessään Kouvolassa 1920-luvun alussa. Lahti teki aseen ensimmäiset prototyypit Kouvolassa, vaikka sen sarjatuotanto alkoi vasta vuonna 1931 Tikkakoskella.

Ensimmäisissä prototyypeissä aseen kaliiperi oli 7,62 millimetriä. Lopullinen valmistusversio käytti 9 millimetrin patruunoita.

Valmistuspaikasta juontuu aseen käyttäjistä käytetty Tikkakosken mannekiini -nimitys, jollaiseksi muun muassa alikersantti Rokka tituleeraa itseään Väinö LinnanTuntemattomassa sotilaassa.

Panssarivaunujen torjuntaan käytettyä polttopulloa, Molotovin cocktailia, kehitti muun muassa kapteeni Eero Kuittinen Korian pioneeripataljoonassa vuosina 1937—39. Cocktail syntyi, kun tyhjiä viinapulloja täytettiin petrolin ja bensiinin tai spriin seoksella. Pullon molemmille reunoille sidottiin sytytystikut.

Salauskone ja elokuvakone

Elimäeltä kotoisin ollut Eric Tigerstedt (1887—1925) oli todellinen keksintönikkari, joka teki elämänsä aikana yli 400 erilaista keksintöä. Salauslaitteelle eli kryptografonille Tigerstedt haki patenttia vuonna 1919.

Laite pystyi tallentamaan ääntä ja lähetti sen vastaanottajille niin, että puheen tavut oli sekoitettu eri järjestykseen. Vastaanottajan kone järjesti tavut uudelleen ja sai viestin taas selkokieliseksi.

Vuonna 1911 Tigerstedt puolestaan haki patenttia elokuvakoneelle, jonka kuvanlaatu oli parempi kuin silloin käytössä olleissa. Tigerstedt kehitti myös muun muassa äänentoistoa kehittämällä uuden, aiempia tehokkaamman elektroniputken äänen vahvistamiseen.

Hiihtoloma

Suomen ensimmäistä hiihtolomaa vietettiin vuonna 1934. Ajatus lomasta koululaisten fyysisen kunnon kohentamiseen tähtäävästä on kuitenkin vanhempaa perua.

Idean tällaisen loman pitämisestä esitti ensimmäisen kerran Kouvolan yhteiskoulun voimistelunopettaja Santeri Hirvonen vuonna 1926.

Koululaiset olivat lukuaineiden liikaa rasittamia, ja lisäksi he nukkuivat ja harrastivat liikuntaa liian vähän, Hirvonen perusteli. Ei siis mitään uutta auringon alla. Hirvosen esitys oli, että pitkästä joululomasta voitaisiin siirtää viikko kevättalveen, jolloin valoisammat päivät ja Etelä-Suomen varmempi lumitilanne innostaisivat koululaiset laduille.

Vaadittiin kuitenkin pesäpallon isä ja urheilumies Lauri ”Tahko” Pihkalaninnostuminen ennen kuin idea otti tuulta siipiensä alle. Pihkala ehdotti muutama vuosi Hirvosen jälkeen samanlaista lomaa, ja siitä idea lähti leviämään.

Vaikka koululaisten hiihtoloma oli siviiliviranomaisten toteuttama ja opetushallinnon alaan kuuluva hanke, sen taustalla vaikutti suojeluskunta-aate. Sekä Santeri Hirvonen että Tahko Pihkala olivat suojeluskuntaupseereita, jotka pitivät urheilua osana maanpuolustusta.

Kipsonit-rakennuslevy

Myllykosken paperitehtaalla aloitettiin tulta kestävien ja ääntä eristävien kipsilevyjen tekeminen vuonna 1949. Yhdysvalloissa kipsilevyjä oli valmistettu jo pitkään, mutta Myllykosken valmistuslinjasto oli ensimmäinen Suomessa.

Kipsonit-tuotenimen saaneet levyt nopeuttivat rakentamista, mutta alkuaikoina levyjen laatu vaihteli eivätkä ne saaneet välittömästi suosiota rakentajien keskuudessa.

Yhtyneet Paperitehtaat myi tuotannon ja koneet eteenpäin vastaperustetulle Gyproc oy:lle vuonna 1971. Gyproc alkoi kehittää levyjä edelleen, ja nykyisin Gyproc-levyjä käytetään sisäkattojen ja seinien lisäksi muun muassa ulkoseinissä, lattioissa ja välipohjissa. Vuodesta 2005 lähtien yritys on ollut osa monikansallista Saint-Gobain-konsernia.

Kymen innovaatioyhdistys listasi syksyllä 2017 Kipsonit-levyn yhdeksi kymmenestä parhaasta Kymenlaaksossa tehdystä innovaatiosta.

Aerodynaaminen mäkihyppytekniikka

Nykyisin on itsestään selvää, että mäkihyppääjät pitävät hypätessään kädet vartalonsa sivuilla. Ennen oli toisin: vielä 1950-luvulla mäkeä hypättiin kädet eteen ojennettuina.

Yksi nykyaikaisen hyppytyylin kehittäjistä on valkealalainen Lasse T. Johansson. Johansson käytti tyyliä jo omalla hyppyurallaan 1940-luvulla.

— Hyppäsin jo alun pitäen kädet takana enkä pyöritellyt niitä hypyn aikana, Johansson muisteli Kouvolan Sanomien 80-vuotishaastattelussa vuonna 2001.

Johansson kuoli 92-vuotiaana vuonna 2014.

Uusi painehiontamenetelmä

Stora Enson Anjalankosken tehtailta on kotoisin innovaatio, joka on levinnyt paperiteollisuuden käyttöön ympäri maailman.

Kyseessä on painohiontamenetelmä, jonka kehitti Tampellan kehitys- ja tutkimusosasto 1970—80-lukujen taitteessa. Tehtaat olivat tuohon aikaan Tampellan omistuksessa, ja kehitystyöhön osallistui ihmisiä myös Tampereelta.

Menetelmä paransi hiokkeen eli paperin valmistuksessa käytettävän massan laatua. Uudella menetelmällä hiokkeesta tuli pitkäkuituisempaa ja lujempaa. Sen ansiosta paperin ja kartongin valmistuksessa tarvittiin aiempaa vähemmän sellua, ja samalla hiokkeen ominaisuudet paranivat.

Menetelmän nimi PGW tulee englanninkielisestä termistä pressurized groundwood.

— Suuri etu on myös, että voimme toimittaa asiakkaillemme bulkkisempaa kartonkia eli kartonkineliöitä saa enemmän painoa kohden, selvittää Anjalankosken tehtaiden viestintäpäällikkö Hanna Myllyntausta.

PGW-menetelmän kehittäminen on osa Inkeroisten pitkää teollisuusperintöä. Ensimmäinen paperitehdas Inkeroisiin avattiin vuonna 1873, ja vuonna 1897 siellä otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen jatkuvatoiminen kartonkikone.

Saunavastan pidike

Jukka Antilan kehitti saunavastan — tai vihdan — pidikkeen kannustaakseen suomalaisia saunomaan. Toimintaperiaate on yksinkertainen: koivunoksat laitetaan kahvassa olevaan koloon, kiristetään, ja vihta on valmis.

— Oli ajatus siitä, että kahvan pitää olla helppo käyttää, Antila sanoo.

Antila jakoi ensi alkuun pidikkeitä ihmisille sillä periaatteella, että mitään ei tarvitse maksaa vielä — hän palaisi myöhemmin ja ottaisi joko rahat tai kahvat takaisin. Juuri kukaan ei halunnut luopua omastaan.

— Teetin niitä ensin muualla, mutta ne tulivat maksamaan niin paljon, ettei niitä voinut myydä kuin liikelahjoiksi. Kun hankin omat laitteet, hinta tippui kolmasosaan.

Vuosikymmenet yrittäjänä Antila on kehittänyt paljon muutakin. Esimerkiksi irrallisista seinälevyistä koottavan linnunpöntön, jossa on rakenneltavaa niin lapsille kuin vanhuksille.

— Monella kaupunkilaisella ei ole enää sahaakaan, Antila sanoo. Irtolevyistä koottavan pöntön saa pakattua pieneen, ja sen kokoaa hetkessä.

Ekomätirasia

Kouvolalaisen kala-alan asiantuntijan, iktyonomi Manu Vihtosen muutama vuosi sitten ideoima mätirasia on saanut tänä vuonna sekä pohjoismaisen ScanStar-palkinnon että sen seurauksena maailmanlaajuisen WorldStar-palkinnon.

Lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala myönsi vuoden 2017 ympäristöpalkinnon Kaakon jokitalkkarina tunnetulle Vihtoselle virtavesiluonnon ja kalojen hyväksi tehdystä työstä.

Kalakantojen elvyttämiseen tarkoitettu mätirasia on valmistettu kartongista. Maatuessaan vesistöön pahvipakkaus ei synnytä jätettä aiemmin käytettyjen muovirasioiden tapaan, joten biohajoavia mätirasioita ei tarvitse kalanpoikasten kuoriutumisen jälkeen noutaa pois istutuskohteista.

WorldStar on vuosittain järjestettävä kilpailu, johon maailman parhaimmat pakkaukset voivat osallistua. 2017 WorldStareista kilpaili 318 pakkausta 38 eri maasta. Suomalaiset pakkausalan toimijat pääsevät mukaan menestymällä ensin Pohjoismaisessa ScanStar-kilpailussa.

Mobiilinuokkarit-sovellus

Kouvolan nuorisopalvelut otti alkuvuodesta 2017 käyttöön mobiilinuokkarisovelluksen. Sovellus on lajissaan ensimmäinen Suomessa.

Selaimella toimiva sovellus näyttää nuorisotilojen aukioloajat, yhteystiedot ja sen, kuinka paljon nuokkareilla on väkeä. Lisäksi sillä on mahdollista lähettää viestejä nuorisotilojen ohjaajalle.

Idea sovellukseen syntyi kouvolalaisten nuorisotilojen ohjaajien piirissä.

Sovelluksen suunnitteli nuoriso-ohjaaja Riikka Kurkela osana Xamkin sosionomin opinnäytetyötään. Koodauksen toteutti vantaalainen Netcode oy. Rahoittajana toimi opetus- ja kulttuuriministeriö.

Sovellukseen kirjautuminen tapahtuu joko Snapchatin tai QR-koodin avulla. Lisäksi sovelluksen kautta pääsee nuortenkouvola.fi -sivun palveluohjauspuolelle, jonka kautta voi etsiä tietoa muun muassa asumisesta, työnhausta ja opiskelusta. Sovellus löytyy osoitteesta mobinuokkarit.kouvola.fi.

Kasvispiirakka Vihis

Vegaanien parissa suureen suosioon noussut kasvispiirakka Vihis sai alkunsa Kouvolassa keväällä 2015. Valmisruokamarkkinoille tuote esiteltiin saman vuoden syksyllä.

Heti hitiksi nousseen lihapiirakan kasvisversion kehitti nykyään eläkkeellä oleva HoviRuoka oy:n entinen tuotantojohtaja Virpi Nieminen.

Yrityksen toimitusjohtaja Pekka Kaikkonen kertoo ajatuksen lähteneen kuluttajatutkimuksesta.

— Huomasimme, että vegaanisten tuotteiden kysyntä kasvoi rajusti. Sovelsimme olemassa olevaa lihapiirakkaosaamistamme kasvisversioon.

Kaikkosen mukaan Vihiksiä myydään tänä vuonna edellisvuosia enemmän ja kysyntä kasvaa edelleen, vaikka kasvu on tasaantunut. Uusia vege-tuotteita HoviRuoka oy:llä ovat mustapapupihvit ja ensi vuonna lanseerattava kaura-ohrapuuro.

Ilmalumitykki

Kouvolalainen koneistaja ja metsäteollisuudelle koneita suunnitteleva Matti Kylmä sai viisi vuotta sitten ahaa-elämyksen kuultuaan uutisia puihin kertyneen tykkylumen aiheuttamista sähkönjakeluhäiriöistä.

Kylmä oli jo vuosikaudet suunnitellut ja rakennellut ilmatykkilaitteistoja muun muassa elokuvien tehostekäyttöön.

Heureka-hetkestä meni pari kuukautta ja käsissä oli ilmalumitykki.

Tykkytykki polttaa ilma-kaasuseosta, joka ampaisee yhtenä sykäyksenä suuttimesta. Sillä olisi aiempaa nopeampaa, turvallisempaa ja kustannustehokkaampaa karistella lumikuormat puista — jopa kymmenien metrien korkeudelta. Laitetta voi käyttää sekä maasta tai helikopterista.

Vuosi sitten Kylmä perusti laitteen ympärille sivutoimisen yrityksen, ja sai viime kesänä Kouvola Innovationin kannusterahan kehitystyöhön.

— Täksi talveksi valmistui myyntikuntoinen versio, jota voi esitellä kiinnostuneille tahoille.

Simble-kitarapedaali

Kuusankoskelainen Lassi Ukkonen on maailmalla tunnettu vahvistin- ja kitarapedaaliguru. Eritoten hänet tunnetaan kehittämästään Simble-kitarapedaalista. Sitä käyttävät useat huippukitaristit, kuten suomalaisista esimerkiksi Peter Lerche ja Anssi Kela.

Vuonna 2013 päivänvalon nähnyt Simble-pedaali on Ukkosen mukaan ääniefektilaite, jonka avulla kitaristin on mahdollista säilyttää soittimensa perussointi, mutta saada soittoon erittäin harvinaisen ja halutun Dumble-putkivahvistimen ääntä muistuttava särösoundi.

— Simble edustaa kitaristille eräänlaista soittimen jatketta, hän sanoo.

Ukkonen on lisensoinut Simble-pedaalin suomalaiselle Mad Professor-nimiselle alan yritykselle. Hänen tietojensa mukaan niitä on muutamassa vuodessa myyty useita tuhansia eri puolilla maailmaa.

— Amerikkalaisilla on kilpaillulla Dumble-vahvistimen äänimaailman luomisen alueella omia laitteitaan, mutta sielläkin Simble on saanut jalansijan.

Lohkoketjusovellus

Elinkeinoyhtiö Kouvola Innovationin älylogistiikan ja teollisen internetin asiantuntija Mika Lammi ideoi kuljetusalaa mullistavan sovelluksen, joka helpottaa tiedon ja tavaran liikkumista konttiliikenteen ja yritysten välillä.

Hän vetää neljän maan yhteistä Smartlog-projektia, jonka tehtävänä on tavaravirran ja informaation uudenlainen tietohallinto. SmartLogiksi nimetyn projektin tavoitteena on lyhentää tavaraliikenteen kokonaiskuljetusaikoja.

Soveltamalla Internetin tiedonsiirrosta tuttua lohkoketjutekniikkaa tavaroiden kuljetuksiin saadaan kuljetusketjujen tehokkuutta parannettua. Tällä hetkellä tavaraa liikkuu maailmalla enemmän kuin koskaan, mutta kuljetusten solmukohdaksi muodostuu usein niihin liittyvän tiedon siirto.

Sovelluksen julkaisuversio on nyt valmis. Ensimmäiset käyttöönotot tapahtuvat Lammin mukaan heti vuodenvaihteen jälkeen.

— Silloin alamme saada tietoa siitä, miten sovellus käytännössä toimii. Neuvotteluja on käyty yli kymmenen EU:n alueella sijaitsevan yrityksen kanssa.

Next Level -kännykkäsovellus

Myllykoskella päämajaansa pitävän Elonhakkuu oy:n Next Level -älylaitesovellus yhdistää pelaamisen ja treenaamisen. Sovellus esiteltiin 2016 ja samana kesänä se herätti ensimmäisten sijoittajien kiinnostuksen.

Opastusta oman kehonpainon avulla tehtäviin harjoitteisiin tarjoava sovellus lähti jo testivaiheessa leviämään ulkomailla. Uusia käyttäjiä on tullut tasaiseen tahtiin, ja heistä 90 prosenttia Suomen ulkopuolelta.

Yrityksen myllykoskelaislähtöinen toimitusjohtaja Tom Himanen sanoo, että tällä hetkellä yritys räätälöi sovellusta personal trainerien käyttöön.

Hän kertoo, että hyvältä näyttää, vaikka nuoren start up -yrittäjän tapaan Himasesta asiat tuntuvat etenevän toisinaan turhan hitaasti.

— Pian lanseeraamme sovelluksesta kuluttajaversion ja laajennamme kehonpainoharjoittelusta punttisalikäyttöön. Kun uuden version tuotekehitysvaihe on saatu loppuun, on vain ajan kysymys, milloin homma breikkaa.

Pallas-hitsausyksiköt

Kaipiaislainen Pallasoja oy:n on kehittänyt Pallas-hitsausyksiköitä sekä muita asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä tuotteita, kuten erikoistyökaluja.

Pallas-hitsausyksiköt ovat olleet yrityksen päätuote jo noin 40 vuoden ajan. Laitteen kehitystyö alkoi asiakkaan tarpeen pohjalta.

— VR antoi perusohjeet ja mitat, jonka jälkeen alkoi pitkä kehitystyö. Kolmas prototyyppi meni sitten tuotantoon, Pallas-hitsausyksikön kehittäjä Tapio Pallasoja kertoo.

Tuotekehitys on vuosien mittaan jatkunut esimerkiksi automaatiota lisäämällä. Käyttäjäkuntakin on kasvanut.

— Helsingin raitiotieverkostolle niitä on mennyt jo 80-luvulla. Viime viikolla lähti kaksi ensimmäistä työvaunua metrolle.

Heikki Pallasojan vuonna 1958 perustama yritys toimi autokorjaamona. Vuonna 1974 rinnalle tuli metallialan palveluiden tuottaminen VR:lle.

Autokorjaamotoiminta loppui 1981, jonka jälkeen Tapio Pallasojan siirryttyä yrityksen johtoon toimialaksi muodostui metalli- ja konepajateollisuus. Nykyään yritystä pyörittää hänen poikansa Mika Pallasoja.

Myös tällaisia keksintöjä Kouvolassa on tehty

Ekorakenne-poistoilmaventilaatio, Ekovilla Oy 1986, Kuusankoski. Ilmanvaihtosysteemi, jonka avulla poistoilman kulkua voidaan kontrolloida paremmin.

Desirox-suojauskemikaali, Finnish Peroxides Oy, 1995, Kuusankoski.

Ilmavirran ultraviolettitekniikka, joka hajottaa rasvamolekyylit tehokkaasti, Halton Oy, 2005, Iitti.

Leikkaussalin puhtaan ilman järjestelmä, Halton Oy 2015, Iitti.

Jelppi, hydraulinen laite traktorin työkoneiden kiinnittämiseen, Iitin Kymppikoneistus Oy, 1997, Iitti.

Puu- ja pellavakuitupakkaukset, Adalson Oy, 2001, Elimäki.

Sumuverho, sumusta rakennettu pinta, johon projektori heijastaa kuvaa, Fogio Oy, 2002, Valkeala.

Paperirullien hylsyistä uusiohylsyjä valmistava hylsykone, APE-Trading Oy, 2004, Anjalankoski.

Biopohjaisia tuhkia hyödyntävä lannoitusaine, Lannox Oy, 2006, Elimäki

Dintag-tarra, tarra tuoteväärennösten estämiseen, Dintag Corporation Oy, 2009, Kouvola.

Skarppi-näkkäri, vähähiilihydraattinen siemennäkkileipä, J. Martin Oy, 2013, Kouvola.

Lähteitä: Finnica Kymenlaakso, Kemia-lehti, Gyproc.fi, Hiihtoliitto, Museovirasto, Kymen innovaatioyhdistys, Kouvolan Sanomien arkisto.

TAPANI OLKKU

JYRI TURUNEN